Miksi me menemme kouluun?

Selasin Instagramia, kun eteeni tuli erään nettikoulun mainos. Mekaniikan pitkän oppimäärän nettikurssi oli saatavilla seitsemällä dollarilla. Jatkoin rutiininomaisesti skrollailua, mutta pienellä viiveellä mieleeni hiipi ajatus. Olemmeko tajunneet, kuinka erityistä on elää maailmassa, missä voi opiskella mekaniikan pitkän oppimäärän hampurilaisaterian hinnalla?

Internet on täynnä maailmanluokan opetusta, mutta emme ole vielä löytäneet keinoja integroida sitä osaksi opetussuunnitelmaa. Internetopetus pitää sisällään valtavan potentiaalin, mihin useimmat eivät ole vielä havahtuneet. Esimerkiksi tällä nimenomaisella nettikoululla on valikoimassaan yli 100 000 kurssia, 42 000 opettajaa, 50 eri opetuskieltä, 3,4 miljoonaan minuuttia opetusmateriaalia ja yli 30 miljoonaa opiskelijaa. Kyseessä on tietenkin Udemy. Olethan kuullut jo siitä?

Läpi historian oppiminen on aina vaatinut koulun tai vähintään opettajan omalle asuinalueelle, jolla on ollut tarvittava tietotaito. Jos halusit ymmärtää fysiikkaa, mutta lähipiirissäsi ei ollut fyysikoita, et voinut asialle mitään. Ehkä nuorta kiinnostaa koneoppiminen, virtuaalitodellisuus tai robotiikka, mutta hänen koulussaan ei ehkä ole sopivaa opettajaa. On ennenkuulumatonta ja upeaa, että maailma on nyt näin avoin uuden oppijalle. Tänä päivänä me voimme opiskella käytännössä mitä tahansa, milloin tahansa ja missä vaan – tai ainakin voisimme, jos vain mahdollistaisimme sen käytännön tasolla. Eikö olisi hienoa osallistua huippuyliopistojen nettikursseille tai valita maailmankuulut pedagogit opettajiksi? Se olisi myös kustannustehokkaampaa. Mutta miksi emme jo tee niin?

Nettikurssit ja -tutkinnot tulevat vääjäämättä osaksi globaalia opetuskenttää. Emme ole enää riippuvaisia oman kylämme kouluista ja opettajista. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisten ja tulevien opettajien pitää miettiä, mitä sellaista korvaamatonta luokasta saa, mitä ei saa netistä. Kohtaaminen, läsnäolo, vuorovaikutus ovat ainoat keinot pysyä relevanttina tulevaisuudessa, sillä netti on pullollaan parempia luennoitsijoita. Digitaaliset ratkaisut eivät korvaa pedagogiikkaa, vaan tekevät meille palveluksen, sillä ne pakottavat meidät keskittymään olennaisimpaan – siihen, mikä on oppimisen ytimessä.

Oppimisympäristöt ja -kokonaisuudet pitää suunnitella uudestaan, jotta ne houkuttelevat opiskelijoita tulemaan paikan päälle. Sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen korostuvat. Perinteisen todistuksen tai tutkinnon arvo ei ole enää tiedoissa, jotka on koulussa omaksuttu, vaan siinä toiminnassa, jonka oppimisympäristö on mahdollistanut.

Keksijä, futuristi, säveltäjä ja startup-yrittäjä Perttu Pölönen on puhumassa Future Learning Environment -tapahtumassa 12.5. Wanhassa Satamassa Helsingissä. Tutustu Pertun puheenvuoroon täällä.