- Joulukalenteri
Luukku 18.12.
Nyt joulun lähestyessä on ottaa rennommin ja ladata akkuja poikkeuksellisen vuoden jälkeen. Sen kunniaksi jaamme tämän päivän luukussa kohtuullistamisen puolestapuhujan, professori Juha Hakalan tarinan hänen uralla käänteentekevästä hetkestä – hetkestä, kun hän oivalsi, että vähempikin riittää!
Voisiko tasoa pudottaa, edes ihan vähän?
Monen opiskelijan gradu oli hyytynyt alkusijoilleen, koska 100-sivuinen tutkielma oli jotakin aivan liian massiivista. He eivät tienneet, miten afrikkalainen norsu syödään. He olivat niin varmoja epäonnistumisestaan. Niinpä he päättivät lopulta olla yrittämättä. Alkuun tästä kaikesta uhkasi tulla ongelma minullekin. Miten voisin auttaa noin massiivisen urakan ääreen juuttuneita?!
Eräänä päivänä luulin löytäneeni langan pään. Hoksasin kysyä: miksi tavoittelet kympin suoritusta, kun kehnompikin suoritus tuo sinulle maisterin paperit? Kysymykseni järkytti kuuden laudaturin ylioppilaita. Aikansa ryittyään säälimättöminkin itsensä ruoskija kuitenkin hyväksyi ajatuksen. Joku yltyi jopa hörähtelemään: voisiko sellainen olla mahdollista?! Miksi ei! Yliopiston skaala ulottuu ykkösestä viitoseen. Jo ykkösen gradu on hyväksytty, vaikka onkin tosi huono. Silti se on hyväksytty. Mitäpä sanot, eiköhän kääritä hihat?
Ja kun hihat käärittiin, hiilivaunu jurskahti liikkeelle. Eikä se vain liikkunut, pian se klonksutteli iloisesti kilkattaen. Mailakäsi rentoutui, tuloksia alkoi syntyä. Usko tai älä, tämä oivallus on työurani suurimpia. Aloin soveltaa sitä myös omiin töihini. Aloin arvioida työpöytäni huojahtelevia paperinippuja. Aloin jupista itselleni: kaikelle tuolle ei taatusti tarvitse myydä sieluaan!
Ja niin todella oli. Kun otin käteeni ensimmäisestä pinosta ”Nilssonin paperin”, huomasin, että minun ei tarvinnut uhrata sille viikkoa, ei edes puolta päivää. Opin huomaamaan, että moniin työpöytäni tekemättömiin töihin kelpasi ”seiskan” suoritus, joskus jopa häpeällisen hätäinen vilkaisu. Nykyään väitän, että jopa yksi työelämäuupumuksen selittäjistä piilee typerässä tinkimättömyydessämme. Emme mukamas suostu tyytymään vähempään.
Moderni työelämä: siltä ei armoa tipu! Se tuottaa työtä eteemme kiihtyvällä tahdilla. Kenenkään aika ja voimat eivät riitä sen kaiken ikuiseen viilaamiseen. Ellemme muuta tapojamme, meidän käy huonosti. Uuvumme. Myönnän otsikkoni ärsyttävyyden. Silti väitän. Työ on tehtävä juuri niin huonosti kuin mahdollista.
Juha T. Hakala, kohtuullistamisen puolestapuhuja, on tunnettu suorapuheisuudestaan siitä, miksi henkisen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää luopua liiasta täydellisyyden tavoittelusta.
Jäikö joku luukku avaamatta? Ei hätää – Pääset katsomaan joulukalenterimme aiempia luukkuja täältä.
