Sosiaalipolitiikan dosentti Elli Aaltonen kyseenalaistaa omaisten vastuun kasvattamisen kestävänä ratkaisuna hoivan tarpeisiin. KOPA – Kotihoito ja Palveluasuminen 2026 -tapahtumassa puhuneen Aaltosen mukaan läheisten jo tekemä työ ja ikääntyneiden maksukyky on otettava paremmin huomioon. Ratkaisuksi hän esittää ammattilaisten tarjoamien kotiin vietävien palvelujen lisäämistä sekä kuntoutuksen ja ennakoivan tuen vahvistamista.
Aaltonen käsitteli Vantaalla pitämässään puheenvuorossa sitä, millaiseksi sosiaalihuolto voi kehittyä vuoteen 2040 mennessä. Hänen mukaansa nyt tehtävät ratkaisut vaikuttavat siihen, miten hoivavastuu jakautuu julkisten palvelujen, yksityisten toimijoiden ja perheiden kesken.
– Kun hoivan ratkaisuun nyt etsitään vastuita, on käyty puhumaan myös omaisten kasvavasta vastuusta, Aaltonen sanoi.
Hän muistutti, että läheiset kantavat jo merkittävää vastuuta hoivasta. Omaisten vastuun lisäämiseen ja asiakkaiden varallisuuden laajempaan käyttöön nojaavat ratkaisut eivät hänen mukaansa kanna tulevaisuuteen.
Kotona asuminen tarvitsee tuekseen riittävät palvelut
Aaltonen esittää kotihoidon lisäämistä julkisten ja yksityisten tuottajien yhteistyönä. Kotona selviytymistä pitäisi tukea palveluilla, jotka vastaavat ihmisen yksilölliseen tarpeeseen ja ylläpitävät toimintakykyä.
Kotihoitoon tulisi hänen mukaansa yhdistää nykyistä vahvemmin terveys- ja ravitsemusseurantaa sekä kuntoutusta. Tavoitteena on siirtää raskaamman hoidon tarvetta ja vähentää kustannuspainetta.
Aaltonen nosti esiin myös esteettömyyden, ikääntyneiden neuvolat sekä liikunnan ja kuntoutuksen vahvistamisen osana palveluja. Palvelujen kehittämisessä on hänen mukaansa painotettava ennakointia ja ennaltaehkäisyä.
Uhkakuvana tulojen mukaan eriytyvä hoiva
Aaltonen esitteli puheessaan vuoden 2040 uhkaskenaarion, jossa julkisen vastuun osuus hoivapalveluissa ja kotihoidossa pienenee. Tässä kehityskuvassa hyvätuloiset hakeutuvat aiempaa enemmän yksityisiin palveluihin ja pienituloiset nojaavat nykyistä vähäisempiin julkisiin palveluihin.
Kyse on Aaltosen kuvaamasta mahdollisesta kehityssuunnasta, jonka rinnalle hän esitti ennaltaehkäisyyn, kuntoutukseen ja vaikuttaviin palveluihin perustuvan vaihtoehdon.
Aaltosen mukaan palvelutarpeen arvioinnin ja tosiasiallisesti saatavan avun välinen ero voi kasvaa, jos palvelujen saantikriteerejä kiristetään edelleen. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää hänen mukaansa, että samassa tarpeessa olevat ihmiset saavat palveluja yhdenvertaisesti eri hyvinvointialueilla.
Palvelulupauksen pitää kertoa, mitä ihminen saa
Aaltonen kannattaa palvelulupausta, joka määrittelisi nykyistä selkeämmin, mitä kansalaisilla on oikeus julkiselta sosiaali- ja terveydenhuollolta odottaa ja saada.
Lupauksessa pitäisi hänen mukaansa huomioida palvelujen sisällön lisäksi niiden laatu ja se, missä ajassa palvelut toteutuvat. Muuten vaarana on, että palvelulupaus ymmärretään ensisijaisesti säästökeinoksi.
– Se ei ole mikään pikasäästölista. Se tekee näkyväksi, mitä yhteiskunta lupaa ja mitä sen toteuttaminen edellyttää, Aaltonen sanoi.
Hän painotti, ettei palvelulupaus itsessään ratkaise resurssien riittävyyttä.
– Palvelulupausta ei vain pidä antaa, se pitää myös pitää ja sitä pitää myös seurata.
Yksinäisyyden ehkäisy osaksi sosiaalihuollon tulevaisuutta
Aaltosen vaihtoehtoinen tulevaisuuskuva rakentuu myös yksinäisyyden ehkäisystä ja yhteisöllisyyden vahvistamisesta. Hän nostaisi ne yhtä näkyviksi hyvinvoinnin tavoitteiksi kuin tupakoinnin sekä sydän- ja verisuonitautien torjunnan.
Sosiaalisen tuen ja sosiaalisen kuntoutuksen pitäisi hänen mukaansa olla keskeinen tavoite kaikissa palveluissa kotihoidosta ympärivuorokautiseen hoivaan. Myös järjestöjen työllä on tässä tärkeä merkitys.
Aaltonen muistutti, ettei yhteisöllisyys synny pelkästä yhteisestä rakennuksesta. Se rakentuu toiminnasta, kohtaamisista ja mahdollisuuksista osallistua.
Artikkeli perustuu Elli Aaltosen puheenvuoroon KOPA – Kotihoito ja Palveluasuminen 2026 -tapahtumassa. Tapahtuma kokosi yhteen ikäihmisten ja vammaisten asumisen ja palveluiden parissa työskenteleviä ammattilaisia keskustelemaan palvelujen uudistamisesta, toimintakyvyn tukemisesta ja yksilöllisestä arjesta.