Tekniikka on ihmistä varten – myös tulevaisuudessa

Hankin ensimmäisen matkapuhelimeni 30 vuotta sitten. Tämän jälkeen noita on mennyt ja tullut. Viime vuosina vähän tiuhempaan. Koskaan en ole vielä vaihtanut huonompaan. Samalla ajanjaksolla myös voimaharjoittelulaitteet ovat kokeneet täydellisen mullistuksen. Niissäkin on tänä päivänä mikroprosessori, joka pitää huolta rutiinitoiminnoista – jotta meille jäisi enemmän aikaa hoitaa tärkeämpiä asioita. Tehdä asiat nopeammin ja paremmin. Keskittyä niihin asioihin, joissa ihminen on parhaimmillaan ja tietokone liian hidas, kömpelö tai kallis.

Tekniikan kehitys ei kuitenkaan etene aina suoraviivaisesti. Vanha viidakon sananlasku kysyi, onko kiire, vai tehdäänkö tietokoneella? Joskus kuulee näitä kommentteja, joissa ihmisen väitetään olevan tekniikkaa varten. Pitäisi olla toisin päin. Tarkemmin ajateltuna syy toimimattomuuteen voi olla vielä syvemmällä. Huono prosessi ei muutu digitalisoimalla timantiksi. Se on parhaimmillaankin vain digitalisoitu huono prosessi.

Pahimmillaan uusi ratkaisu voi sisältää paljon ominaisuuksia, mutta vähän hyötyjä. Ikäiseni ihmiset muistavat vuosituhannen vaihteen digiboxit. Kaiken säätämisen ja investoinnin jälkeen koteihin saatiin muutama kanava enemmän. Kuvan laatu oli insinöörien mukaan parempi. Tämän vastikkeena olohuoneen pöydällä oli kolme eri kaukosäädintä ja juuri VHS-nauhurin salat opiskelleet seniorit joutuivat opettelemaan kaiken alusta. Onneksi järjestelmä oli kunnolla huono, joten evoluutio-oppien mukaisesti tekninen kehitys hoiti ongelmat pois päiväjärjestyksestä. Saatiin paljon parempi. Tuskin löytyy montaa ihmistä, joka ikävöi putkitelevisioita ja kolmea kanavaa, jotka piti säätää manuaalisesti.

Työnantajani, suomalainen HUR on tehnyt pioneerityötä hyödyntäessään tietotekniikkaa voimaharjoittelun apuna. Tekniikka ei ole kuitenkaan meille itseisarvo. Kaiken kehitystyön ytimessä on laitteiden käyttäjä. Älykkäillä ratkaisuilla voimme motivoida käyttäjiä ja saada heidät tekemään harjoitusliikkeet tehokkaasti ja turvallisesti. Saavuttamaan asetut tavoitteet – kokemaan liikkumisen riemua. Älytekniikka huolehtii laitteiden säädöstä, asettaa istuimen ja vipuvarret kohdilleen ja säätää sopivan harjoitusvastuksen. Ja tänä päivänä myös oppii.

Aloitimme älyratkaisuihin panostamisen 1990-luvun alkupuolella. Otollisesti samaan aikaan, kun kuntosaliharjoittelusta alettiin puhua koko kansan liikuntamuotona. Tuli uusi ajattelutapa, jonka mukaan laitteita ei enää kehitetty yksistään himoliikkujien, urheilijoiden tai kehonrakentajien ehdoilla. Voimaharjoittelu yleistyi myös senioriliikunnassa, jossa useat tutkimukset todistivat, että elinikäinen harjoittelu paransi elämänlaatua ja helpotti arjen askareista selviytymistä. Tämä rohkaisi meitä panostamaan entistä enemmän laitteiden helppokäyttöisyyteen ja miellyttävän harjoituskokemuksen kehittämiseen.

Tekniikan hyödyntämisestä, uusien sovellusten vyörystä on tullut ammattilaisten arkipäivää myös terveydenhuollon saralla. Olen ilokseni huomannut, kuinka keskustelu on kääntynyt teknisistä ratkaisuista tekniikan vaikuttavuuden mittaamiseen. Puhutaan ominaisuuksien sijaan hyödyistä. Markkinoilla olevat älykkäät voimaharjoittelulaitteet eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaista. Enkä usko, että näin käy tulevaisuudessakaan.

Tekniikka mahdollistaa sen, että ohjaajan aikaa vapautuu rutiinitehtävistä varsinaiseen asiakaspalveluun. Laitteiden säätäminen, tietojen haku ja tulosten kirjaaminen voidaan automatisoida. Kun reaaliaikainen harjoitusdata on napin painalluksen takana, on tulosten seuraaminen, analysointi ja päätöksenteko entistä nopeampaa ja tarkempaa. Ammattilaisia tarvitaan siis jatkossakin. Tekemään monimutkaisia päätöksiä, kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Noissa kaikissa ihminen on edelleen ylivoimainen.