Artikkeli: Elvytyksen uudet suositukset

Elvytyksen uudet suositukset: mikä muuttui, mikä pysyy ennallaan ja mitä yksiköissä kannattaa harjoitella nyt

Uudet eurooppalaiset elvytyssuositukset tuovat erityisesti hoitoelvytykseen tärkeitä painotuksia, joita jokaisen akuuttihoidossa, päivystyksessä, tehohoidossa ja ensihoidossa toimivan ammattilaisen kannattaa tarkastella omasta arjestaan käsin. Hyvä uutinen on se, että elvytyksen perusta ei mene uusiksi. Aikainen defibrillaatio, laadukas paineluelvytys ja ripeä toiminta ratkaisevat edelleen. Uutta on etenkin se, miten vahvasti suosituksissa korostuvat laadukas ventilaatio, varhainen ALS-toiminta, adrenaliinin ajoitus sekä hoidettavien syiden aktiivinen tunnistaminen.

Mitä uutta suosituksiin on tullut – ja mikä muuttui?

Webinaarin asiantuntijana toiminut ensihoidon lehtori ja ERC:n ALS-kurssijohtaja Jukka Kettunen korosti, että suurten mullistusten sijaan kyse on tärkeistä painotuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksiköiden ei tarvitse rakentaa elvytystoimintaansa alusta, mutta toimintatapoja on syytä tarkentaa.

Keskeisiksi teemoiksi nousevat varhainen ALS-tiimin hälyttäminen, ventiloinnin laadun varmistaminen, defibrillaation toteutus, adrenaliinin oikea-aikaisuus sekä hoidettavien syiden systemaattinen arviointi. Jokainen näistä vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja johdonmukaisesti elvytystilanne etenee.

1. Laadukas ventilaatio nousee aiempaa vahvemmin esiin

Yksi näkyvimmistä painotuksista liittyy ventilaatioon. Suositusten viesti on selvä: ei riitä, että ventiloidaan – ventilaation on oltava oikeasti tehokasta. Käytännössä tämä tarkoittaa rintakehän nousun seuraamista, maskin tiiviyden varmistamista ja sitä, että happi todella menee perille.

Monessa yksikössä tämä näkyy tarpeena harjoitella kahden käden maskitiivistystä aiempaa enemmän. Jos tekniikka ei ole rutiinia, kahden käden tiivistys on usein turvallisempi ja varmempi tapa kuin yhden käden maskiventilaatio. Jos henkilöstöä on riittävästi paikalla, ventilaatioon voi osallistua kaksi ammattilaista: toinen tiivistää maskin, toinen ventiloi.

Samalla korostuu kommunikointi painelijan ja ventiloijan välillä. Taukojen, rytmin ja työnjaon on oltava selkeitä, jotta paineluelvytys ei keskeydy turhaan ja ventilaatio saadaan toteutettua laadukkaasti.

2. Defibrillaatio on edelleen ratkaiseva – mutta yksityiskohdilla on väliä

Defibrillaatio pelastaa henkiä edelleen yhtä yksiselitteisesti kuin ennenkin. Uusissa suosituksissa painottuu kuitenkin se, että ensimmäisen iskun lisäksi myös elektrodien oikealla sijoittelulla on merkitystä.

Webinaarissa nostettiin erityisesti esiin vasemman elektrodin paikka. Jos elektrodi jää liian eteen, sähkö ei kulje sydämen läpi optimaalisesti. Siksi sijoittelun harjoittelu kannattaa nostaa osaksi yksiköiden säännöllistä elvytyskoulutusta.

Jos potilas jää kammiovärinäkiertoon kolmen defibrillaation jälkeen, uusissa suosituksissa voidaan harkita vektorivaihdosta eli elektrodien anteroposteriorista sijoittelua. Tämä ei ole jokaisen yksikön perusratkaisu, vaan tekniikka, joka vaatii harjoittelua ja soveltuu paremmin tiimeille, jotka kohtaavat elvytyksiä usein. Sen sijaan tupladefibrillaatiota ei nostettu vielä varsinaiseksi suositukseksi, vaan siitä odotetaan lisää tutkimusnäyttöä.

3. Adrenaliinin ajoitukseen kiinnitetään huomiota

Adrenaliini ei ole uusi asia elvytyksessä, mutta nyt ajoitusta korostetaan entistä selkeämmin. Ei-defibrilloitavissa rytmeissä adrenaliini tulisi antaa heti, kun suoniyhteys on saatu.

Webinaarissa purettiin samalla yhtä sitkeää myyttiä: intraosseaalinen reitti ei automaattisesti ole nopeampi tai parempi kuin perifeerinen suoniyhteys. Käytännössä IV-yhteyttä kannattaa edelleen yrittää ensin, ja IO toimii vaihtoehtona tilanteissa, joissa perifeerinen tie ei onnistu.

4. ALS pitäisi saada käyntiin varhain

Suositusten läpileikkaava viesti on, että jokainen sekunti merkitsee. Tämä ei koske vain painelun aloittamista ja defibrillaattorin saamista paikalle, vaan myös sitä, että hoitoelvytys käynnistyy ajoissa.

Kun ALS-tiimi saadaan paikalle varhain, tilanteeseen saadaan johtajuutta, lääkkeitä, hengitystien hallintaa ja paremmat mahdollisuudet tunnistaa hoidettavat syyt. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksiköissä kannattaa arvioida paitsi elvytyksen kliinistä osaamista myös hälytyskäytäntöjä, roolitusta ja yhteistyötä.

5. Hoidettavat syyt on tunnistettava systemaattisesti

Elvytyksen aikana ei hoideta vain rytmiä, vaan samalla pitäisi tunnistaa, mikä sydänpysähdyksen taustalla on. Uusissa suosituksissa hoidettavat syyt – 4H ja 4T – nostuvat taas vahvasti esiin.

Hypoksia, hypovolemia, hypo- tai hypertermia, metaboliset syyt, tamponaatio, tensiopneumotoraks, toksiinit ja tromboosi eivät ole vain teoreettinen muistilista. Ne ovat käytännön työkalu, jonka avulla tiimi pystyy kohdistamaan hoitoa tarkoituksenmukaisesti. Tämän vuoksi elvytyksen johtajalla, lääkärillä ja muulla tiimillä on oltava yhteinen toimintamalli siihen, miten syitä lähdetään arvioimaan tilanteen aikana.