Odotettavissa: niukkuutta ja runsaudenpulaa   

Aivan liian pitkään kypsytelty sote-uudistus on vihdoin totta. Vaikean raskausajan ja kivuliaan synnytyksen tuloksena ei parkaissut ihan kympin vauva. Nyt keskoskaappiin siirrettynä se kuitenkin kasvaa ja kehittyy. Synnytyslaitokselta sote kotiutuu tällä tietoa 1.1.2023, jolloin uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa.

Raskausaikana maakunta-nimellä puhuteltu sote-lapsi on jo kastettu: hänestä tuli hyvinvointialue. Nimijuhlia ja muita uudistuksen käänteitä on jo niin paljon, että harva on pysynyt kaikissa mukana. Loppujen lopuksi kaikella viime vuosien säädöllä on ollut sote-alueen – eikun siis hyvinvointialueen – perusluonteeseen aika vähän vaikutusta.

Uudet hyvinvointialueet, kaikki 21 kappaletta (plus Helsinki) ovat jo käynnistäneet toimintansa ”väliaikaisina valmistelutoimieliminä”. Niillä on jo Y-tunnukset kaupparekisterissä ja ne ovat lainanneet henkilöstöä valmistelutehtäviin alueeltaan, erityisesti sairaanhoitopiireiltä. Edessä on aivan massiivinen valmistelutyö, joka tähtää siihen, että 1.1.2023 Suomessa tuotetaan julkiset sote-palvelut uudella mallilla.

Kaikilla mittareilla massiivinen uudistus

Jatkossa hyvinvointialueet vastaavat koko julkisen terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja pelastuslaitoksen palveluista alueellaan. Kyseessä on julkisen hallinnon kautta aikain suurin uudelleenjärjestely. Kuvaa mittaluokasta antavat raa’at numerot: Sote- ja pelastustoimen tehtävät siirtyvät yli 170 nykymuotoiselta järjestäjältä 22:lle. Vanhoina työntekijöinä uusien hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyy noin 173 000 työntekijää. Siirtyvä toiminta käyttää nykyisellään yli 10 miljoonan neliömetrin kiinteistömassaa.

Isoja lukuja – mutta isot ovat kustannuksetkin: kunnilta (ainakin alkuvaiheessa, ennen mahdollista hyvinvointialueiden verotusoikeutta) valtiolle siirtyvät sote-kulut ovat yli 20 miljardia euroa vuodessa. Vastuunvaihto alentaa meidän kaikkien kunnallisveroa peräti 13 %-yksikköä. Ei kuitenkaan liene yllätys, että vastaava korotus on luvassa valtion tuloveroon. Säästöä ei ainakaan alkuun synny.

Tiukkaa tekee ajasta ja tekijöistä – rahaa riittää näin alkuun

Kirjoittaja työskentelee hyvinvointialan kehittämispalveluita tuottavassa konsulttiyrityksessä. Voin todeta, että tekemisestä ei juuri nyt ole pulaa. Julkisen hallinnon kaikkien aikojen massiivisin valmistelu- ja toimeenpanoprojekti on käynnistynyt.

Valmisteluorganisaatiot laativat kuumeisesti suunnitelmiaan siitä, miten niukkuutta priorisoidaan: pulaa on sekä osaavista tekijöistä että kalenteriajasta – 2023 tulee niin kovin pian. Erityistä niukkuutta ei kuitenkaan ole rahasta eikä tekemisen määrästä: valtio rahoittaa sote-toimeenpanoa varsin avokätisesti.

Ei kuitenkaan pidä erehtyä kuvittelemaan, että rahoituksen runsaus on pysyvä ilmiö. Sote-uudistukselta tavoiteltiin – jos ei nyt suoraa rahallista säästöä nykymenoon – niin ainakin kustannuskehityksen leikkaamista: vanheneva väestö ja kehittyvät hoitomuodot johtavat sote-palvelujen kysynnän kasvuun ja hoidon kallistumiseen. Tähän ei kansantaloudellamme ole määrättömästi varaa. Hyvinvointialueiden on löydettävä keinoja toimintansa tehostamiseen. Samalla on selvää, että 1.1.2023 ei sote-maailma tule valmiiksi: hyvinvointialueet aloittavat toimintansa puolivalmiina.

Käsillä on hapantuvan teknologian ja tietojärjestelmien runsaudensarvi

Kun 170 organisaatiota yhdistyy 22:ksi, on lyhyellä matematiikalla tuloksena vähintään 7 kertaa enemmän tietojärjestelmiä ja muita organisaatiokohtaisia ratkaisuja kuin ihan välttämätöntä olisi. Tosiasiassa tilanne on paljon kauhistuttavampi: useimmilla nykyisillä sote-tuottajilla on repuissaan massiivinen määrä päällekkäisiä tietojärjestelmiä ja muita tietoteknisiä palveluita. Näistä iso osa on teknisesti hapantuneita, sopimuksellisesti vanhentuneita ja luvalla sanoen huonosti pidettyjä.

STM:n arvio mukaan julkiselle sektorille sote-tietojärjestelmistä aiheutuvat kulut ovat noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. Järjestelmiin liittyvän ”korjausvelan” kuittaamisen on arvioitu maksavan tämän päälle 2–3 miljardia euroa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

On aika kääriä hihat

Nyt vaaditaan tarkkasilmäisyyttä, tavoitteellisuutta ja määrätietoisuutta. Sanalla sanoen: näkemyksellistä johtajuutta. Hyvinvointialueiden valmistelussa on keskityttävä ydintehtäviin: sellaisiin, joiden valmiiksi saattaminen on aivan välttämätöntä hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämiseksi. On kuitenkin aiheellista tarkkaan arvioida, mistä saadaan paras vaikuttavuus ja missä on suurin säästöpotentiaali.

Näen, että edessä on vääjäämättä 90-luvun lamavuodet mieleen tuova ”konkurssipesien realisointiaalto”. Sillä pienellä eroavaisuudella, että hyvinvointialueiden konkursseja tuskin näemme niin pitkään, kun valtio maksaa niiden viulut.

Näissä ”konkurssipesissä” – jos silti nimitys sallitaan – eli 170:llä sote-toimintansa pakettiin pistävällä nykyisellä järjestäjällä – on valtavasti realisoitavaa: tietojärjestelmiä, tietoteknisiä palvelusopimuksia… puhumattakaan kiinteistöistä, lääkintälaitteista ja ehkä työvoimastakin. Hyvinvointialuevalmistelijat ovat tässä paljon vartijoina: jos hyvinvointialueelle siirretään silmät ummistaen koko ”pesä”, siis se, mitä nykyisiltä tuottajilta tyrkytetään, ei lopputulos ole kaunis, toimiva, eikä taloudellinen.

Olen itse viime vuodet tukenut julkishallintoa uusien tietotekniikkaratkaisujen hankinnassa. Nyt uskon, että suunta kääntyy: jatkossa vähemmän on enemmän. Luovutaan monesta, puretaan päällekkäiset. Myös nämä ”konsolidoinneiksi” kutsutut projektit etenevät pääsääntöisesti julkisina hankintoina. Niissä on paljon pelissä: sen lisäksi että julkishallinto voi saavuttaa niiden kautta isoja säästöjä, avaavat konsolidoinnit uusia liiketoimintamahdollisuuksia heille, jotka pystyvät lupaamaan vähemmällä enemmän.